Turku on mulle se ensimmäinen kotikaupunki. Tai aikuisten oikeasti synnyin ja kasvoin Raisiossa, mutta identiteetti kuuluu kyllä naapuriin, sillä se on muodollisesti selkeämpää. 

Bloggaamisen myötä olen päässyt tutustumaan Turkuun ihan uudella tavalla – nimittäin turistin tavalla. Viimeksi tässä talvella kun olin hostaamassa Visit Turun kanssa 7 hengen kansainvälistä Bloggaaja-porukkaa Turussa Nordic Bloggers’ Experience-kampanjan yhteydessä. Niille ketkä ei tunne Nordic Bloggers’ Experienceä vielä, niin NBE-kampanja siis tuo vuosittain Suomeen kymmenittäin huippu vaikutusvaltaisia matkailualan digi-vaikuttajia ympäri maapalloa. Kampanjan tarkoituksena on päästää kansainväliset vieraat tutustumaan monipuolisesti Suomen talviseen matkailutarjontaan ja levittää samalla suomalaista ilosanomaa jättimäiselle, käytännössä koko maapallon kattavalle yleisölle. Meikäläinen oli nyt toista kertaa työskentelemässä ”paikallisena” Matkabloggaaja-isäntänä meidän vieraille.

Rehellisesti sanottuna en ole koskaan ajatellut päässäni, että Turussa edes kävisi varsinaisia turisteja omia sukulaisiani lukuunottamatta ja näin ollen oli erittäin silmiä avaava kokemus kokea tätä niin kovin tuttua kaupunkia tämän digitaalisen seurakunnan kanssa, joka koostui singaporelaisesta, kahdesta italialaisesta, turkkilaisesta, ranskalaisesta, japanilaisesta ja saksalaisesta bloggaajasta. 😀  Totuudessa Turussa on yllättävän vilkas kansainvälinen turistimarkkina, mutta omaa kotia on kovin vaikea nähdä sellaisena, sillä harvemmin sitä päätyy samaan pöytään kotikaupungissa turistien kanssa. Sama pätee ihan täällä Lontoossa. Olen käynyt 1,5 vuoden aikana n. 3 kertaa katsomassa Big Beniä ja silloinkin vain täällä ensimmäistä kertaa vierailevien kanssa, muuten on tornit, sillat, palatsit ja maailmanpyörät unohtuneet päiväjärjestyksestä ihan kokonaan. Stadissa taas en ole käynyt temppeliaukion kirkossa kertaakaan, vaikka jokainen Helsingissä vieraillut ulkomainen frendini on. 

Jos pitäisi antaa Turulle fokus avainsanoja näin ex-paikallisen näkökulmasta, tulee ensimmäisenä mieleen mm. Monikulttuurinen, temperamenttinen, itsevarma, puoli tahattomasti pinnallinen, ylpeä, yritteliäs, paikallinen sekä kaunis (etenkin kesällä). Turku on varmasti yksi suomen harvoista kaupungeista, jota paikalliset asukkaat todella julkisesti rakastavat. Turku on lisäksi ehkä Suomen ylpein kaupunki ja on siihen pakko löytyä jokin syy. Olin itsekin aikoinani ylpeä turkulainen, ja nyt kun Turku on ollut jotenkin omassa elämässä pinnalla enemmän kuin moneen vuoteen, päätin pohtia vähän sitä, että mikä tästä kaupungista tekeekään näin spesiaalin särmäpakkauksen, näin ylpeän ex-turkulaisen näkökulmasta. Ei ole mikään salaisuus, että muulla Suomella on lieviä ennakkoluuloja meikäläisiä kohtaan. Totuus on silti se, että kaupunkina Turku on yksinkertaisesti hilpeä ja hulvaton ja murrekin kuulostaa kuulemma aivan Eestiltä. Ei siis vain voi olla huono kaupunki! 

RAVINTOLAKULTTUURI

Pistetään heti kovat pannut tiskiin. Turussa on nimittäin Suomen paras ravintolakulttuuri sekä terassikulttuuri. Suhteutettuna ainakin kaupungin kokoon. Turku on paikka minne mennään safkaamaan ja missä ravintolat ovat olennaisena osana kaupungin sykettä ja persoonaa. Kesällä taas jengi kirjaimellisesti elää terasseilla.

Visit Turku on ottanut ihan mielettömällä tavalla ja suomalaisittain jopa ainutlaatuisella tavalla kaupungin gastronomisen kapasiteetin huomioon. Oletteko kuulleet esim. Food Walk kortista? Siinä on kortti joka sopii sekä paikallisille, että turisteille. Turun Food Walkiin kuulu yhteensä 10 ravintolaa jokirannan välittömässä läheisyydessä. Näistä 10 raflasta voit valita itsellesi 5 mieluisinta, jossa pääset nauttimaan Food Walk-korttia näyttämällä Turun ravintolamaailman parhaimpia antimia – äärimmäiseen kohtuuhintaan. Hintaa nimittäin kortille löytyy ainoastaan 44€. Food Walk Kortteja myydään sekä Visit Turun verkkokaupassa sekä matkailuneuvonnassa. Tässä on kortti jolla säästät rahaa sekä samalla teet arjesta juhlaa!

Ravintolakulttuuri on muutenkin Turussa ihan omaa luokkaansa. Turussa on mahdollista aloittaa aamu esim. kauppahallissa nauttien runsaasti täytetty croissant, mustikkasmoothie sekä syvä kuppi mustaa sumppia hiljalleen heräilevän markkinapaikan ytimessä. Turun kauppahalli on muutenkin kuin välitön hyppy keskelle 50-lukua, joten nostalgia-takuu on varma. Lounasaikaan ollaan jo täysillä 2000-luvulla ja se näkyy tarjonnassa. Lounaiden suhteen Turussa kilpailu on kova ja se näkyy puolestaan laadussa. N. 10€ lounaita pääsee nauttimaan mm.

Ja näitä on siis muitakin, mutta nämä tuli lounas mestoista ekana mieleen!

Illallisella meininki varastaa sitten viimeistään potin. Skandinaavisen keittiön taivaanlahjoja ovat mm. Legendaarinen Smör joka sijaitsee Turun ikonisen jokirannan juurella. Smörissä myös lounas on ehkä yksi kaupungin parhaimmista. Yksi Suomen tämän hetken trendikkäimmistä ja kysytyimmistä ravintolataivaan tähdistä on puolestaan Kaskis, jonka halutun ja himoitun keittiön antimet ovat yltäneet jopa Michelin suosituksiin saakka. Kaskiksesta on tullut jo suoranainen käsite ja se näkyy myös varauslistalla – eli tänne ei vaan kävellä sisään. Lemppari italialaisia Turussa ovat puolestaan yli sympaattinen Trattoria Romana ja toisena fancympi Sergio’s. Jos etsit ultimaattista Keski-Eurooppa kokemusta Turussa, on hyvä vaihtoehto aistikas Tintå jokirannan parhaalla sijainnilla. Pihvin nälkäisille suosittelen puolestaan Grill It! ravintolaa Marinassa.

TURKU ON MONIKULTTUURINEN

Turku on asenne kaupunki ja asennetta turkulaisilta nimenomaan löytyykin. Yksi Turun parhaista puolista on monikulttuurisuus ja veikkaan, että monikulttuurisuus on yksi niistä syistä miksi Turulta ei maustetta puutu, mutta asennetta löytyy sitäkin enemmän. Omasta mielestäni se asia on ollut suunnaton rikkaus, että itsellä on ollut mahdollisuus kasvaa monikulttuurisessa ympäristössä. Se on tuonut elämään särmikkään sisällön lisäksi hauskuutta, viisautta, joustavuutta, palveluita joita muuten ei olisi sekä ennen kaikkea liberaalia, vapaata ja vähän rennompaa maailmankatsomusta. Elämä olisi ollut huomattavasti köyhempää ja tylsempää mikäli olisin joutunut kasvamaan ympäristössä jossa kaikki olisi samasta puusta veistettyjä. Onneksi näin ei ole, ei Turussa eikä nykyisessä kotikaupungissa Lontoossa. Mielestäni se on vaan arjen luksusta, että saan istua bussissa tai metrovaunussa, jossa jokainen vierustovereista edustaa eri väriä, kulttuuria sekä uskontotaustaa ja vielä se, että mä en ymmärrä sanaakaan mitä viereinen pöytä puhuu, koska ei mun aina vaan tarvitse. Kuten pystyt varmasti arvaamaan, mulle monikulttuurinen ympäristö on elinehto.  

JOKILAIVAT

Kesäaikaan Turun Jokiranta on kuin ulkoilmayökerho. Jokirantaa verhostavat nurmikkoalueet suorastaan pursuavat hurmoksellista juhlakansaa. Basson paukkeesta ei niin ikään pulaa ole, sillä jokirannan sydämenä toimii laaja kattaus eri teemaisia jokilaivoja. Kesällä meininki jokirannassa on kerrassaan käsittämättömissä korkeuksissa.

Turun jokilaivojen kuningatar on Ravintolalaiva Donna, jonka asema on selkeä jo pelkästä nimestä. Donna on kuin veneversio aina yhtä trendikkäästä ravintola Blankosta, joka illanviettopaikoista on kautta aikojen ollut oma ehdoton suosikkini Turussa. Donna on paikka jossa samppis suihkuaa DJ:n tahtiin ja täällä jos jossain törmää myös kaupungin kuumimpaan kermaan.

Yökerhomaisin jokilaiva on puolestaan Aussie Bar ja jos itämerellistä safkaa sekä edullisia viinipulloja hamuaa kypsemmässä ympäristössä, on hyvä vaihtoehto Svarte Rudolf. Mikäli taas haet vähän latinompaa persoonaa, testaa vaikka Esposito-jokilaiva snadin kävelymatkan päästä jokilaivojen keskustasta.

TURUN YÖELÄMÄ ON KÄSITE

Mulla on vahva fiilis, että joka kerta saapuessani Turkuun nykyisin uudestaan, on kaupungin yöelämä laajentunut aina vain entisestään. Turku on vähän kuin Aira Samulin – Ikää löytyy, mutta luonne on nuori. Se nuorekkuus näkyy etenkin viikonloppuiltaisin ja öisin keskustan kaduilla. Liiketiloihin ja asukaslukuun suhteutettuna Turusta löytyy hämmentävän paljon yökerhotarjontaa tusina-discosta Berliiniin ja UG:eehen. Chillimpää meininkiä etsivälle löytyy niin ikään enemmän tai vähemmän meneviä kuppiloita aina Vares meiningistä jazziin ja teknoon.

PUBIT & YÖKERHOT

  • Aalto (Uusi yökerho, trendikäs ja snadisti UG!)
  • Piazza (Teknoa tyylikkäästi)
  • Blanko (Aina varma aamusta yöhön!)
  • Dynamo (Berliini)
  • Monk (Chilli Jazz klubi)
  • Baaribaari (Rento hipsteri)
  • Börs (Klassikko)
  • Forte (Hilpeä legenda. Aina auki & halpa)
  • Night club Marilyn eli ’Lyni’ & Vegas  (Nimi kertoo kaiken)
  • The Monkey (Tä oli mun vakkari kun asuin aikoinani Turussa)
  • Chic le club (Sedun paikka, vähän kuin Showroom)

Gay-matkailijoille Turku ei myöskään jää blankiksi, sillä löytyyhän sieltä se yksi ja ainoa, legendaarinen, värikäs, veikeä ja kaikinpuolin sympaattinen ”tasa-arvon turvasatama”Suxes.

Ainiin. Turussa ehkä yllättävin ja hauskin asia mitä tuli nyt koettua viime kerralla oli olutmaistelu Panimoravintola Koulussa, mikä oli kokemuksena tipsyn lisäksi ehdottomasti oma lemppari. Miten moni turkulainen on edes tietoinen, että olutmaistelua varten ei tartte aina lähteä Saksaan vaan se voi toteuttaa myös täällä, keskellä keskustaa?

TURKU ON TÄYNNÄ YLLÄTYKSIÄ

Kavoin Turussa 2000-luvun pahimman taantuman aikaan ja silloin katukuva saattoi toisinaan olla hyvinkin synkkä. Nyt muutaman ulkomailla asutun vuoden jälkeen katson kaupunkia uusin silmin ja sen positiivisen muutoksen todella huomaa. Sen lisäksi, että keskusta on ainakin omaan silmääni elävöitynyt taas, on Turussa myös kulttuurillisia prokkiksia päällä, jotka todella lisäävät kaupungin kiinnostusta muidenkin kuin paikallisten silmissä.

Ehkä kuumin esimerkki yllätyksellisestä muutoksesta Turun kulttuuritaivaalla on ilmiö nimeltä Tom of Finland. Nyt kun Tomppa on viimein tehnyt oikeutetun läpimurtonsa, näkyy se myös Turussa, sillä tarinan isä Touko Laaksonen on näiltä hoodeilta myös kotoisin. Turku onkin siis tällä hetkellä yhtä pelkkää Tomppaa. On mm. käynnissä Tom of Finland musikaali Logomossa sekä Tom of Finland näyttely Wäinö Aaltosen museossa. Saimme jopa mahdollisuuden käydä tutustumassa Touko Laaksosen lapsuudenkotiin Toukolaaksoon, jota nykyään asuttavat kaksi turkulaista nuorta suunnittelijaa: Saana ja Olli.

Turussa kannattaa muutenkin pitää silmällä sitä, että mitä Logomossa tapahtuu tai mitä meininkiä esim. teatterit tarjoavat. Kesän kuumimpia vetonauloja ovat tietenkin DBTL-urbaanifestari sekä Ruisrock, joka tuo Turkuun sekä kotimaiset ykkösnimet, että myös kansainväliset maailmantähdet (Meitsikin on tulossa ens kesänä Ruissiin ekaan kertaan ehkä 5 tai 6 vuoteen, kääääk!).

TURUSSA VOIT MAJOITTUA JULKKIS-VANKILASSA

VINKKI! Kakolasta voi myös vuokrata ihan mielettömän hulppeat ja uniikit tilat erinäisiin kemuihin. Me mm. nautittiin tuolla kellaritiloissa huikea illallinen paikan omistajan sekä Forenomin kanssa. Safkasta vastas Tintån catering. Namsk!

Varmasti kovinkaan moni paikallinen ei edes tiedä vielä, että Suomen historian pahamaineisimmassa vankilassa Kakolassa voi nykyisin majoittua. Kakola on ollut vuosien varrella koti lukuisille maamme historian kuulusimmille kriminaaleille, kuten esim. Juha Valjakkalalle, Volvo Markkaselle, Jammu Siltavuorelle, Kanaali-Koskiselle sekä Reijo Hammarille. Kakola on myös TV:stä tuttu. Kuumottavan näköinen kivilinna on toiminut ikonisena kuvauspaikkana mm. YLE:n Kakola-ohjelmassa sekä Vares-elokuvissa. Forenom on pistänyt majoituspalvelun tänne pystyyn ja siten turistit pääsevät majoittumaan nyt yhdessä Turun tunnetuimmassa maamerkissä joko lyhytaikaisesti tai pitkäaikaisesti. Asuntotyyppiset Forenom kämpät ovat super raikkaita ja vankila-twisti tuo ihan omaa uniikkia jännitystä tähän spesiaaliin majoituskokonaisuuteen.

Erinomainen majoitusvinkki Kakolanmäen Forenomin lisäksi on tietenkin myös Radisson Blu Marina Palace, jonka sviitit sopivat etenkin luksuksen nälkäisille matkalaisille. Viime syksynä majoituin tuolla sviitissä ja en voi muuta kuin suositella!

JA SE SAARISTO

Ei sovi unohtaa, että Turku sijaitsee maantieteellisesti myös äärimmäisen ainutlaatuisella ja hehkeällä sijainnilla. Turussa asuessani saaristo ei herättänyt itsessäni sen suurempia tunteita – koska olin tottunut siihen. Nyt uusin silmin saaristoa nähneenä voin todeta tilanteen menneen aivan täysin päälaelleen. Talviaikaan lossin kyydissä fiilis oli kuin maailman laidalla (periaatteessahan totta). Maisemat näytti lontoolaistuneiden silmieni läpi jopa jonkun näköiseltä arktiselta vyöhykkeeltä. Voitte vaan kuvitella, miltä näky näyttää japanilaisen, singaporelaisen tai vaikka turkkilaisen matkailijan silmin.

Turun keskustasta pääsee kesällä myös veneellä saaristoon suoraan ja eihän sen upeutta voi kiistää. Saaristo on ehdottomasti mielestäni yksi suomen potentiaalisimmista matkakohteista ja veikkaan, että tulevien vuosien aikana saaristo tulee myös nousemaan esiin yhtä enemmän ja enemmän. Jengille, jotka etsivät ultimaattista ”digi detoxia” tai suosivat muuten vain luonnonläheistä “slow travel”-henkistä meininkiä, on Turun saaristo ehdottomasti the place to be. Me vietimme Bloggaajien kanssa saaristossa Turun jälkeen vielä pari päivää ja niistä timanttisista kokemuksista kerron teille seuraavassa postauksessa.

Mikä teistä on parasta Turussa?

-OTTO-


PS. SEURAA SoMe:ssa: SNAPCHAT: @ottoizakayacom. INSTAGRAM: @ottoizakaya. FACEBOOK: OTTO Izakaya

Please like & share: