[fusion_text]Kuluneen viikon on saanut lukea jatkuvalla syötteellä järkyttäviä uutisia Nepalin lauantaisesta maanjäristyksestä. Järistykset ovat (toivottavasti) nyt ohi ja tästä alkaakin seuraavaksi jälkipyykki. Pahoin pelkään, että tän jälkipyykin pesemiseen menee vielä aikaa ja pahimmat liat on vasta edessä. Se lika, mikä sen pyykin seasta tulee esiin jää valitettavan todennäköisesti länsimaalaisilta silmäpareilta tulevaan unholaan. Uutiskamerat pauhaa vielä toistaiseksi ja Nepalin humanitaarinen hätätila saa huomiota, mutta pian alkaa arki ja Nepalilaiset jatkavat kameroiden sammuttua arkeaan – arkea mihin kenenkään meistä on pelkästään normaaleissakaan olosuhteissa vaikea samaistua pienimälläkään tavalla, puhumattakaan nyt, kun yhtä tätä maailman köyhimpää maata on kohdannut vastaava luonnon katastrofi, mikä viime lauantaina tapahtui.
Vaikka en tällä hetkellä siellä ole, voin sanoa siellä käyneenä, että hätä on tällä hetkellä kova. Siksi halusinkin pyhittää yhden postauksen verran Nepalille, jotta jengi innostuisi lahjoittamaan edes muutaman roposen vappukassastaan tämän koskettavan sympaattisen ja tällä hetkellä suunnattomasta epätoivosta kärsivän maan hyväksi.
Oma suhteeni Nepaliin alkoi viime marraskuussa kun käytiin viettämässä Aasian rundin seassa rehellisesti sanottuna maaginen kymmenen päiväinen tässä todellisessa Himalajan helmessä. Rundi lähti liikenteeseen ensin reilu miljoonan asukkaan pääkaupunki Kathmandusta, jatkui kohti Chitwanin luontosafaria a.k.a Aasian Tansaniaa ja sieltä finalisoitui Annanpurnan kotikaupunkiin Pokharaan. Kymmenen päivän aikana Nepal teki kokonaisuudessaan kaikessa rappioromantiikassaan ja autenttisuudessaan sekä luontonsa, kulttuurinsa, että ihmistensä puolesta niin lähtemättömän vaikutuksen, että viime lauantainen uutinen kosketti tässä osoitteessa syvältä ja kovaa.
Rappioromantiikan rajuimpana rakastajan rakastuin Kathmanduun heti ensi silmäyksellä astuttuani Tribhuvanin maailman kolmanneksi huonoimmaksi rankatun lentokentän tuloporteista sisään keskelle kaikkea sitä sympaattisen sekavaa kaaosta. Siinä missä Kathmandu oli silmästä silmään äärettömän saastunut, kehittymätön, sekava sekä hektinen, kuittasi koko kaupunki ilman vallannut kiehtovuus, taika, magia sekä hyvä feng shui kaikki edelliset kohdat 6-0. Jos ei Tokyota lasketa mukaan niin, missään en ole ensinnäkään kokenut oloani niin turvalliseksi. Ja mikä poikkeuksellista, Nepalissa ei yllättävää kyllä kehittymättömyydestä johtuneista lieveilmiöistä huolimatta juurikaan ärsyttänyt mikään.
Vaikka Kathmandun kadut päiväsaikaan olivatkin saasteisia, oli viimeistään ilta-aikaan ilmassa jotain ihme mineraali-energiaa, mikä sai kehon toimimaan vähintäänkin freesisti. Nepalin vuoristoilmassa oli jotain mystistä taikaa, mikä on iskostunut kroppaani vielä tänäkin päivänä.
Omasta mielestä Nepalissa parasta antia ei ollut poikkeuksellisesti luonto taikka maisemat vaan Kathmandu, Nepalin kuumottavan kiehtova pääkaupunki. Parasta Kathmandua oli toisiinsa kiinni kaatuneet pimeät kadut ilta-aikaan missä sähkövalot, kansainväliset brändit sekä mainostaulut loistivat poissaolollaan. Sen sijaan kadut valtasivat mielettömät tuoksut, eksotiikka sekä mystiikka. Totaalinen autenttisuus, mitä en ole kokenut missään muualla. Kathmandun katuja pitkin tallustaessa fiilis oli kuin rehellisesti sanottuna halluissa. Valehtelematta. Kaikki se infastruktuurin puute, autenttisuus, alkukantaisuus, mutta samalla syvyys, aistikkuus, kiehtovuus, jännittävyys ja mielenkiintoisuus teki tästä kokonaisuudesta combon, mitä muistelen vielä puolen vuoden jälkeenkin pelkällä euforialla. Ja kyllä, olin muutamaa Everest-bisseä lukuun ottamatta lähestulkoon vesiselvä. 😛
Monesti kun lukee uutisia kolmatta maailmaa koskettavista katastrofeista taikka muista ongelmista, sitä syyllistyy toisinaan ajattelemaan vääristyneesti, että ”se on siellä arkea niille”-tyyppisesti. Nepalissa käyneenä pystyn vaan kuvittelemaan sen hädän, tuskan, pelon ja toivottomuuden mikä siellä tällä hetkellä pitää valtaa yllä. Turisteja on käynyt Nepalissa runsaasti 70-luvulta saakka ja valkoinen mies ei ole tälle kansalle vieras naama. Nepalilaiset yleisesti tietävät mikä meininki länsimaisessa maailmassa on ja mikä heidän omansa ero on verrattuna siihen. Vaikka Nepal on yksi maailman köyhimmistä maista, se ei tarkoita sitä, että köyhyys ja kehittymättömyys olisi paikallisille itsestäänselvyys. Päinvastoin. Koulutuksen, ihmisoikeuksien sekä yleisen infastruktuurin parantaminen on päivän polttava puheenaihe paikallisten kanssa keskustellessa. Halu muuttua on kova ja toivo tulevasta on runsasta.
Kelatkaa se tilanne kun kansallisen elpymisen keskellä kaikki romahtaa. Konkreettisesti. Kansallinen itsetunto viedään ja toivoa paremmasta sekä entisestä ei enää ole. Rahaa korjata ei yksinkertaisesti löydy ja kaikki on viety. Ja vielä itsestä täysin riippumattomista syistä. Kelatkaa miten paljon se koskettaisi meitä jos meillä kävisi suomessa tuhansien ja taas tuhansien ihmisten kuoleman vaativa luonnonkatastrofi. Kelatkaa se tilanne maassa, missä 200 kilometrin bussimatkaankin uppoaa parhaimmillaan 12 tuntia. Kelatkaa kun meidän kansalliset ylpeydenaiheet romahtaisivat silmiemme edessä samalla kun läheiset ovat menetetty maallista omaisuutta myöden. Kelatkaa se tilanne vielä siinä kohtaan kun maan kehittymättömyys on esteenä haavojen parantamiselle. Sairaanhoidon taso on olematonta, ei ole työkaluja eikä ole tietotaitoa. Puhelimet ja netti ei toimi, vesi ei kulje ja apu on kaukana. Olette konkreettisesti maantieteellisesti vuoriston keskellä vaikeasti tavoiteltavissa ettekä pääse pois. Olette totaalisen jumissa.
Yksi adjektiivi mikä kuvastaa Nepalin yleistä elintasoa on hauras. Ja nyt se hauraus tuli ilmi mitä ilmeisimmällä tavalla. Vielä kaupunkejakin suuremmat vahingot ja tuhot koskettavat maaseutuja, jotka ovat vielä tässä eristäytyneessä maassa sitä eristäytyneintä kastia. Sinne avun saaminen on vieläkin hankalampaa ja siellä kun ei turisteja käy niin siellä hätää kärsivät ihmiset unohtuvat vieläkin konkreettisemmin keskenään hätänsä kanssa. Useasti pyörii päässä kysymys, että miksi jengi ei sitten lähde kaupunkeihin turvaan maaseuduilta, miksi jengi jää keskenään sinne kamppailemaan hätänsä ja kärsimyksensä kanssa? Tätä mäkin kelasin pitkään kunnes sain vastauksen uutisista, missä haastateltiin Ukrainassa Donetskin alueella elävistä pien kyläläisistä.
Kysyttäessä, että miksi kyläläiset eivät lähde kaupunkeihin turvaan kuului vastaus: ”mitä me siellä tehtäisiin, ketä meitä siellä odottaisi? Täällä meillä on koti, perhe, ystävät, omaisuus, eläimet ja maata, siellä meillä ei olisi mitään ja siellä meistä ei ketään pitäisi huolta”. Sad but true.
Niin köyhässä maassa kuin Nepal, olisi em. lausahdus vielä Donetskiakin konkreettisempaa. Kathmandussa ei yksinkertaisesti riitä resursseja pitämään huolta enää yhdestäkään ylimääräisestä silmäparista niin kauan kuin tilanne on niin katastrofaalinen kun se on nyt. Ja sen takia sinne tarvitaan apua, ja kipeästi.
Helpoin tapa millä me voimme tällä hetkellä kimpassa auttaa on lahjoittaa rahaa eri avustusjärjestöille. Yleensä oon itsekin hyvinkin skeptinen lahjoittamaan mitään minnekään, mutta tällä hetkellä tuli jotenkin henkilökohtaisesti semmoinen fiilis, että joku muu tarvitsee sitä omaa muutamaa kymppistä minkä pistäisin muuten vappubaarin hanasta alas paljon enemmän kuin meikäläinen itse. Koska henkilökohtaisesti ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta mennä sitä rahaa sinne antamaan, niin haluan luottaa ja uskoa tällä hetkellä siihen, että avustusjärjestöt toimittavat avun perille. Jos meillä kävisi Suomessa samalla tavalla niin toivon, että joku auttaisi meitäkin.
Nepal on Suomalaisen kukkarolle jo turistihinnoillakin äärettömän edullinen maa, puhumattakaan siitä, mitä pienelläkin rahamäärällä saa ostettua massana paikallisille. Muutama euro taikka puhumattakaan muutamasta kympistä auttaa siellä ihan käsittämättömällä tavalla. Tällä hetkellä jengi nukkuu yönsä ulkona nälissään siinä tilanteessa, että oikeasti kaikki on viety ja menetetty, täysin tiedottomina sukulaisistaan ja ystävistään ketkä asuvat eri puolilla maata.
Nepal on yksi maailman uniikeimpia maita. Nepalilla on maailman eksoottisimmat luontoihmeet ja harvinaisuudet sekä kulttuurihistoriallisesti jotain niin korvaamattoman arvokasta, mitä ei mistään muualta maailmasta löydy. Nepal on hyvä maa ja Nepalilaiset ovat hyvää kansaa. Tämä maa ja tämä kansa on tällä hetkellä niin suunnattomassa hädässä, että meidän joilla siihen on mahdollisuus on puoliksi myös velvollisuus auttaa. Mekin haluttais, että meitä autettais!
Kokosin muutamia luotettavia avustuslinkkejä yhteen. Käykääpä kurkkaamassa ja pysähtykää hetkeksi kelamaan, että onko teillä mahdollisuutta käyttää muutama sekunti ja muutama roponen auttaen hädässä kärsivää.
Autolla Nepaliin-dokkarin kundeilta poimittua:
”Me ollaan toimitettu elokuvan ja projektin rahoja Nepaliin Fidan kautta. Heillä on siellä hyvä tiimi Suomalaisia, mutta ennen kaikkea huikean kattava paikallisten tekijöiden verkosto. Paikalliset kumppanuusjärjestöt ovat jo paikalla, verkostoituneita ja saavat huikean tehokkaasti uudelleenrakennettua sitä yhteiskuntaa, jonka he itse muodostavat. Jos sinulla on heittää jonkun verran rahaa Nepalin suuntaa – niin tässä on tiedot miten. Me suositellaan!
Fida aloittaa katastrofikeräyksen. Auta lahjoittamalla: 0600-13234 (hinta 21.28€) tai verkossa http://bit.ly/1JJzvV9 tai tekstaamalla fida20 numeroon 16155 (20 euron lahjoitus). Ohjaamme osan Eväät elämään-keräyksen tuotosta maanjäristyksen uhrien auttamiseen. Lisätietoa: www.fida.info.fi/auta-nepalin-maanjaristyksen-uhreja.”
Punaisen ristin lahjoitukset toimivat myös. TÄSTÄ linkistä löydät kattavat ohjeet lahjoituksen tekemiseen. Lahjoituksen voi tehdä joko soittamalla, tekstarilla taikka tilisiirrolla.
Interpid lahjoittaa lisäksi dollarin omasta pussistaan jokaista lahjoitettua dollaria kohti. Admin-kulut menevät myös omasta kassastaan. Lisää tietoja TÄÄLTÄ.
Loppuun vielä tiivistelmä video taannoisesta Nepalin matkastamme!
Tehdään kimpassa hyvää ja nostetaan Nepal takaisin jaloilleen!
Pysy messissä reaaliajassa INSTAGRAMISSA @otto.lilja
– OTTO –[/fusion_text][fullwidth backgroundcolor=”” backgroundimage=”” backgroundrepeat=”no-repeat” backgroundposition=”left top” backgroundattachment=”scroll” video_webm=”” video_mp4=”” video_ogv=”” video_preview_image=”” overlay_color=”” overlay_opacity=”0.5″ video_mute=”yes” video_loop=”yes” fade=”no” bordersize=”0px” bordercolor=”” borderstyle=”” paddingtop=”20px” paddingbottom=”20px” paddingleft=”0px” paddingright=”0px” menu_anchor=”” equal_height_columns=”no” hundred_percent=”no” class=”” id=””][sharing tagline=”Jakamalla tätä autat samalla Nepalia! ” tagline_color=”” title=”” link=”http://www.ottoizakaya.com/nepalin-maanjaristys-apuasi-tarvitaan-kipeasti-nyt/” description=”” pinterest_image=”” icons_boxed=”” icons_boxed_radius=”4px” box_colors=”” icon_colors=”” tooltip_placement=”” backgroundcolor=”” class=”” id=””][/sharing][/fullwidth]
Share this story
