Rappioromanttinen ja romminhuuruinen Havanna. Kommunistisen Kuuban täysin poikkeuksellinen pääkaupunki. Mysteerinen mesta tuntuu kätkevän sisälleen lukuisia salaisuuksia, tosin Fidel Castroon ja Che Guevaraan kohdistuva henkilöpalvonta ei kuulu yksiin niistä. Havanna on yhtä kuin loputonta rommia, Daiquiria ja karibialaisia rytmejä. Amerikanrautoja pyörii ympärillä siihen tahtiin, että ensimmäisen päivän aikana koin olevani psykedeelisellä historia-tripillä. Havanna on täysin uniikki paikka. Niin uniikki, että en tiedä että miten koko kaupunkia pitäisi teille edes kuvailla.
Lähdetään liikkeelle lentokentältä. Kuuban omalaatuinen järjestelmä tulee tutuksi jo Havannan kiitoradoilla. Vaikka Havanna on samaan aikaan sekä miljoonakaupunki, että pääkaupunki, on lentokenttä ehkä about saman suuruinen kuin Tampereen lentokenttä. Turisteja tosin tulee maahan paljon, joten jonohan siitä syntyy. Monissa matkaoppaissa suositellaan vaihtamaan eurot pesoihin jo heti lentokentän rahanvaihtopisteellä. Varmaan juuri siitä syystä, myös lentokentän saapumisporttien vapaammalla puolella odottaa toinen jonotusrumba. Havannan lentokenttä on sympaattisella tavallaan täysin rempallaan, mutta se myös tavallaan kuuluu mielestäni asiaan. Se ainutlaatuinen elämys, jonka tämä yksi maailman spesiaaleimmista pääkaupungeista turistille tarjoaa, alkaa siis jo heti maahan saavuttaessa. Yksi asia on varma ja se, että se elämys ei todellakaan pääty saapumiseen. Havanna on kuin yksi iso elokuvalavaste leffatuotannossa, jonka teema on 1950-luku.
HAVANNASSA KAIKKI ON TOISIN
Lue aiemmat Kuuba-postaukset TÄSTÄ & TÄSTÄ.
Ensimmäinen huomioni Havannassa oli virkanaisten pukeutuminen. Karibia tunnetaan kuuman kosteasta ilmapiiristä, sanan monessa merkityksessä. Seksikkyys ei selvästi ole tabu ja se tulee myös selväksi katsellessa etenkin juuri virkanaisten pukeutumista. Sen sijaan, että naiset oltaisiin muurattu esim. jäykällä jakkupuvulla päästä varpaisiin, kuuluu kuubalaiseen virkanaistyyliin sähäkät verkkosukkahousut sekä kurveja nuoleva minimekko. Korkkareita tietenkään unohtamatta. Me like!
Toinen merkillepistettävä pointti Havannassa on tyyni rauhallisuus. Samaan aikaan kun kadut vilisevät sekä ihmisiä, että myös vanhoja autoja – tuntuu Havanna autiokaupungilta. Havanna on nimittäin täydellinen vastakohta länkkäri metropoleille. Lähes kaikki se joka on meidän silmille normaalia, puuttuu täältä. Paitsi alkoholi ja kauniit ihmiset. Havanna on myös hidas kaupunki. Autot ajavat hitaasti, ihmiset liikkuvat hitaasti ja palvelu tapahtuu hitaasti. Kaikki tapahtuu hitaasti. Kommunistisen Kuuban pääkaupungissa ihmisillä ei ole kiire yhtään mihinkään.
Havannassa länsimaalaiseen kulutusjuhlaan tottunut reissulainen pistetään heti kaduille astuttaessa todelliseen pakkovieroitukseen ostomaniasta. Kaduilla kun ei ole yksinkertaisesti juuri mitään ostettavaa, lukuun ottamatta paikallisia tuliaisia, pähkinöitä, sikareita, virvokkeita sekä hedelmiä. Sen sijaan Havanna on erinomainen paikka pistää pesoja esim. amerikanraudoilla ajeluun, Daiquiriin sekä Piña Coladaan. Suuntaa antavat drinkerot kuuluvat kaupungin mentaliteettiin voimakkaasti ja se jos jokin myös minua miellytti. Kommunismista ja kauppasaarrosta johtuva kaupallisuuden puute onkin varmasti yksi merkittävimmistä asioista, joka tekee Havannasta eksoottisen. Ei ole nimittäin maailmassa montaa vastaavaa pääkaupunkia, jossa meininki olisi näin vintagea. Vieläpä vain reilu 170 kilometrin päästä Yhdysvalloista – kaupallisuuden ja kuluttamisen luvatusta maasta.
Havanna on ehdottomasti Kuuban ehkä visuaalisin kaupunki. Sekä rakennusten, autojen, että myös ihmisten puolesta. Havanna on juuri se paikka, joka antaa kodin kaikille niille nostalgisille valokuville, joita jengi on netissä, somessa ja lehdissä nähnyt. Havannan arkkitehtuuri pursuaa menneen maailman glamouria – tosin saneerauksia kun ei ole tehty sitten 1950-1960-lukujen, on rappioromanttisen ränsistynyt twisti voimakkaasti kaikkialla täällä läsnä. Ränsistynyt charmikkuus on tosin juuri sitä visuaalinen anti, jota tulin ainakin itse täältä myös hakemaan. Kuten jo mainitsin, ei katuvaloja ja kansainvälisiä brändejä esiinny täällä nimeksikään. Yllättävä dilemma on tosin se, että ihmiset eivät näytä siltä, että he eläisivät eristyksissä, tai mitenkään puutoksessa – päinvastoin. Havannalaiset ovat nimittäin hyvinkin trendikästä, hymyilevää sekä kaikin puolin raikasta kansaa. Onko elämä sittenkin onnellisempaa ostomanian ulkopuolella? Ja mistä ihmeestä paikalliset ostavat vaatteensa? Tuskin sentään Asokselta, vaikka välillä kuteet näytti kyllä erehdyttävästi siltä.
MITÄ TEHDÄ HAVANNASSA?
Kuten te kaikki mut tuntevat varmasti jo tiedätte, nautin matkoilla informaatiotulvan lisäksi aina eniten siitä paikallisen elämäntyylin puhtaasta aistimisesta, ympäristön analysoimisesta sekä paikallisten oluiden ja muiden häppäreiden nautiskelusta sekä toki myös syömisestä. Kaikki muu täällä järjestyi paremmin kuin hyvin, paitsi sapuska. Kolme ensimmäistä päivää meni kana, riisi ja kasvikset hyvin alas, mutta sitten alkoi jostain kumman syystä mahalaukku huutaa jo länkkärisapuskaa. Onneksi italialainen vivahde oli kuubassa yllättävän hyvin läsnä ja söin muuten juuri Havannassa aivan erinomaisen Italia-lätyn.
Mitä Havannassa voi sitten tehdä? Itsessään jo pelkkiä katuja pitkin dallailu on yksi hyper eksoottinen aktiviteetti ja elämys. Havanna on todellinen ulkoilmamuseo, jossa jokaisessa kadunkulmassa riittää edes jotain ihmeteltävää. Se perus ihmeteltävä ei tosin koostu suinkaan kirkoista tai patsaista, sen sijaan jokainen värikkään ränsistynyt talo sekä paikallisten ihmisten arkinen toiminta sai ainakin meikäläisen haukkomaan henkeään. Jos jostain pitää urbaani kokeminen aloittaa, on yksi suositeltava tapa suunnata ensimmäisenä Havannan vanhaankaupunkiin, joka on itseasiassa yksi kaupungin kiilotetuimmista alueista. Havannan vanhankaupungin kaduilla alkaa tanssijalka vipattaa väkisinkin, sillä rytmiä riittää joka kadunkulmassa. Boogie sen kuin paranee pistäytyessä esim. mojitolla yhdellä lukuisista kuppiloista. Katse kannattaa myös ehdottomasti suunnata yläilmoihin sillä viihtyisiä kattoterasseja täällä niin ikään riittää. Vanhakaupunki on myös paikka jonne kannattaa suunnata iltaisin tanssimaan salsaa sekä fiilistelemään kuubalaista yöelämää.
Havannan ehkä ikonisin rakennus on El Capitolio vanhankaupungin laidalla. El Capitolion ympäriltä löydät paikallisia huippuhotelleja sekä vuokraat myös kätevästi Amerikanraudan allesi. Old school-kaaran vuokraaminen kustantaa n. 30-35€ tunti per auto ja kyytiin mahtuu 4-5 henkilöä kuskin lisäksi. Tämän tunnin aikana saat varmasti loistavan kosketuksen eri puoliin kaupungista. Normaaliin kierrokseen kuuluu mm. vierailu sykähdyttävällä Che Guevaran ja Fidel Castron naamatauluilla varustetulla Vallankumousaukiolla, jonka ympärillä sijaitsee mm. eri ministeriöitä sekä Fidelin huhuttu entinen työhuone. Amerikanraudan kyydissä Vallankumousaukiota ympäri ajellessa en voinut olla uppoutumatta mielikuvitusmaailmaan, jossa kuvittelin lähes elävästi olevani kukas muukaan kuin John F. Kennedy. Dallas ja vuosi 1963 – never forget.
Havannalla on myös rantaviiva, joka on paikka jonne kaupunkilaiset kokoontuvat illansuussa hengailemaan. Rantaviivan rakennukset ovat kokeneet luonnonolojen takia kovia ja se näkyy. Avaralla rantabulevardilla jos jossain Havannan kaksi voimakasta persoonaa tulevat myös niin ikään suoraan in your face. Arkkitehtuurissa yhdistyy siirtomaa-aikainen glamour-historia sekä sosialistinen mykistävän pelkistetty laatikkomainen arkkitehtuuri joka tuo esiin taas kommunistisen Kuuban. Mulla oli vakaa suunnitelmissa viettää vimpat päivät rantabulevardia läpi kierrellen, mutta ne viimeiset pari päivää vietin traagisesti sängyn pohjalla kiitos veemäisen matkapöpön. Näin mulla ei valitettavasti ole rantabulsalta yhden ainoaa valokuvaa. Ärsyttävää!
Havanna on aika uskomaton kaupunki. Veikkaan, että täältä löytyy kaiken tämän lisäksi yhtä sun toista jos vaan haluaa ja osaa etsiä. Perhelomalla yöelämän kokeminen ei ollut itselleni tällä kertaa varsinaisesti prioriteetti. Näin ollen vietin täällä aika rauhallisen leppoisaa lomaa. Koska suurin osa rafloista ja hotelleista on valtion omistuksessa sekä kontrollissa, on päivänselvää, että suljettujen seinien sisältä voi löytyä meininkiä monenmoista. Sitä pitää vain etsiä.
GAY-LIFE?
Sain myös kyselyitä, että millaista gay-elämä mahtaa olla Havannassa. Koska nettiin pääsy on eliitiltä lukuunottamatta rajallista, on päivänselvää että etenkin paikallisten keskuudessa gay-elämä on kuin aika ennen Grindria. Kruisailu taitaakin olla täällä jossain määrin in. Kuubalaiset ovat libreaalia kansaa ja historian pakkoleirien jälkeen homous on käsittääkseni ihan hyväksyttyä. Rehellisesti sanottuna en itse tutustunut Gay-elämään sen enempää, mutta ymmärsin niin, että tarjontaa kyllä löytyy – sitä pitää vain ehkä etsiä. Suoriakin ehdotuksia tulee jopa ihan keskellä päivänpaistetta, mikä sinäänsä on tietenkin aina imartelevaa. Nuorena länkkärimiehenä, tosin ehdotuksia tulee aina. Tilanteessa kuin tilanteessa, ihmiseltä kuin ihmiseltä ja asiasta kuin asiasta.
Ps. Osaa ihmisistä askarruttaa myös turvallisuustilanne – turhaan. Ilmapiiriltään Havanna tuntuu lähes Muumilaakson veroiselta. Kuuba ilmeisesti kokonaisuudessaan onkin yksi alueen turvallisimmista matkailukohteista. Toki pimeät kadut yöaikaan saattavat viestiä muusta, mutta itse koin ilmapiirin hyvinkin rauhaa rakastavana. Toki järki pitää aina pitää matkassa mukana.
Sellainen oli Havanna. Varaderosta jo teille kerroinkin. Vielä on Trinidad ja Santiago De Cuba käymättä läpi.
Ihanaa viikonloppua kaikille. <3
-OTTO-
Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa otto.lilja!
Share this story
Hieno kuvaus itselleni vieraasta ympäristöstä! Kertomuksesi – ja erityisesti kuviesi – perusteella voisin vielä joskus käydä Havannassa! Kiitos!
Thanks! Mahtava kuulla. Havanna on enemmän kuin käymisen arvoinen. Suosittelen matkustamaan!